Kuitenkin. En ole aivan varma mistä kirjoittaa nyt niin suuren kirjoittamattomuuden ajan jälkeen, joten aloittelen tavanomaisella: "Hei lukijat, minulle kuuluu hyvää. Kysyisin muuten teidän kuulumisianne, mutta eipä minua totta puhuen kiinnosta. Jos kuitenkin olet jästipäinen ääliö, laita toki kommentilla kuulumisesi, vaikka enhän minä sitä kuitenkaan lue. Ja vaikka luenkin, niin ei se tarkoita että vastaisin siihen. koska ei minua kiinnosta. Ja vaikka vastaisinkin, niin älä jatka kommentointia. (Jatkakaa oikeasti, aw yiss kommentteja, paljon kommentteja. KOMMENTOIKAA PRKL.)"
Ei vaan. Ehkä heitän nyt huonon huumorintajuni hetkeksi sivumpaan ja kerron kuulumisiani ihan tosissani.
En tosiaankaan vain ole varma, mistä voisin aloittaa, sillä lista on pitkä. Asioita on tapahtunut kovastikin sitten viime blogipäivityksen ja ah, hiuksetkin muuttuneet pariin otteeseen. Joten ehkä aloitan hiuksillani, koska ne ovat tunnetusti niin suloiset ja puff ja kaikkia kiinnostava fakta. ("You wish, Meimi, you wish.")
Mutta. Tosiaan. HIUKSET.
Joskus joulun jälkeen sain tämän hullun "hei, leikkaanpa hiukseni aivan kuten Spockilla!"- ajatuksen ja hahaa, senpä meninkin tekemään. Hiukset olivat tuskaisan vaaleat, kun sain järkyttävän eriväriset latvat pois. Juurikasvu ei ole koskaan kaunista nähtävää. Ja vaikka en nyt absoluuttisten totuuksien tietäjä olekaan, niin 'juurikasvu on kamalaa' on silti absoluuttinen totuus.
Mutta anyway, koska kuvat ovat kivoja ja en nyt kameraa rumuudellani riko, niin kuvaa piisaa siitä.
Kuitenkin se saa nyt kelvata ja jos ei kelpaa niin se on voi voi, siellä on aina se ruksi siellä yläkulmassa.
JA NO TUOTA. Täytyy myöntää, että vaikka suuresti kyseisistä hiuksista pidin, koska eeppisintä ikinä, niin myöskin yhtä suuri oli vihani niitä kohtaan. Tai no. Hermothan siinä meni, kun oli vain tuo yksi malli ja ne ikuiset table flipit sille, kun en näyttänyt niin hyvältä kuin olisin voinut näyttää, vain sen takia, etteivät hiukseni olleetkaan niin käytännölliset. Nykyään ne ovat sentään kasvaneet edes hieman, niin että saan muotoilua sitä vähän erilaisempiin ulkomuotoihin. Luojan kiitos lyhyissä hiuksissa pienetkin erot näkyvät suhteellisen suurina. Luojan kiitos.
Ja nyt tässä olisiko 3 viikkoa sitten, värjäsin hiukseni uudella värillä! Tai no "värillä". Oikeastaan vain pidin blondia väriä päässä sen verran kauan, että mustasta tuli jotenkuten oranssinkeltaisenvaaleanruskeat. Minusta tuli hienosti kinky kinkeri. Sielunmenettäminenkään ei ollut niin vaivalloista, kun en sellaista koskaan ollut omistanutkaan. Näistä nykyisistä hiuksista löytyykin enemmän kuvia ja niitä laitan, koska suon itselleni sen pienen määrän nyt itserakkautta.
Ja joo, siis. Naurattaa miten nyt noissa kummassakin kuvassa on tuo sama paita. Ehkä se sitten on vaan minun the thing. Ensimmäinen kinkerihiuksienn peikkoilmestys on myös loistava esimerkki siitä, ettei bedhair olekaan niin sexy minulla kuin se jollakulla muulla voisi olla. Ei se oikein toiminut. Ja koska myönnän sen näinkin rohkeasti ja vieläpä kuvan kanssa, niin voitte oikein olla minusta ylpeitä. Toinen kuva tuossa sitten on itseasiassa ihan tuoreimpia ja siinä on hieno ompeluluomukseni, koska jeejee. En edes tiedä. Se on suloinen, riittää syyksi minulle.
Hmm. Mitäpä muuta kuin hiuksia? Ei kai kovinkaan muuta nyt, jonka jaksaisin tai voisin tänne raapustaa. Materialistina olen onnellinen, sillä kuluneen kuukauden aikana olen saanut kaikenlaisia tyyliseikallisia turhuuksia omistukseeni, eikä se kausi tule tyssäämään tähän. Lisäksi otin pienin sairasloman koulusta. Jaja, mitäs vielä. Ainiin! Löysin mahdollisesti maailman täydellisimmän cossin cossattavaksi ja minulla on siihen vieläpä kaveri seuraksi, koska kuten yleensäkin, cossit tulevat pareittain. MUTTA EIPÄ SIITÄ SEN ENEMPÄÄ.
Tulen varmaankin lähipäivinä tänne selostelemaan asioista kuten sota tai ehkäpä jokin muu yhtä turha aihe. Ciao.
