[suomeksi]
Kysyin tässä tutuiltani, kuinka moni heistä olisi kiinnostunut lukemaan blogipäivitystä tyylistäni pukeutua ja siitä ketkä ovat minut henkilökohtaiset fashionistani. Kiinnostuneita oli yllättävän paljon, joten taidan olla liemessä, jos en tätä nyt kirjoita ja julkaise. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja koota kaiken kasaan mahdollisimman nopeasti ja tarkasti.
Mietin kauan sitä muotoa, miten esittelisin tyyli-ikonini. Mielessäni parveili ideoita kollaaseista ja vain normaaleista ja siisteistä kuvista videoihin ja kuvaesityksiin. Päädyin kuvaesitysvideoon, sillä siinä ei ainoastaan yhdisty tyyli-ikonini vaan myöskin osa musiikista mitä kuuntelen. Musiikki oli ehkä kaikista vaikein valinta. Mikä kappale olisi juuri sellainen, joka kuvastaisi
pukeutumistyyliäni. Onnekseni onnistuin mielestäni tehtävässäni oikein hyvin. (Video on sitten aivan kaiken tekstin alapuolella.)
Vaan tyylini (tietenkään) ei koostu vain siitä, minkälaisia vaikutteita otan ihailun kohteiltani, vaan myös erilaiset taiteen aikakaudet ja musiikkikin vaikuttaa. Esim renessanssi ja rokokoo ovat yltiösuuria rakkauden kohteitani, joita sitten yritänkin epätoivoisesti ujuttaa pukeutumiseeni. Samalla kun mekot ja tyttömäisyys on pukeutumiseni valttikortti (tai ainakin
yrittää olla), on minussa se poikatyttöpuoli, joka haluaa heittää mekot mäkeen ja pukeutua pukuun. Onneksi rakastan vintagea sekä retroa, sillä 1920-luvun naisilla on esimerkki siitä, miten voin yhdistää poikamaisuuden ja tyttömäisyyden. En voi siis valehdella siitä, etteikö tyylini kallistuisi mukavintagen puolelle. Ehkä tyyliäni kuvaa parhaiten sana
paradoksi, sillä itse en ainakaan ole saanut minkäänlaista selkeyttä siitä, mikä on tyylini ydin. (esimerkkikuva kaiken tekstin alapuolella.)
Okei, nyt tiedätte millainen on ideaali tyylini teoriassa. Ehkä pitäisi kertoa teille, miten se tapahtuu käytännössä...
Käytän surullisen paljon farkkuja. Se on totta. Minulla on monen monta ihanaa hametta ja mekkoa, mutta silti käytän yleisesti tiukkoja, mustia farkkuja. Hyvä on, mustat ja tiukat farkut ovat jokin täydellisyys, mutta haluaisin silti vaihteeksi pukea puvun housuja tai jonkinlaisia kangashousuja. Vaadin saada itselleni pienen osan siitä tuhmasta poikatyöttilystä, jota 1900-luvun alussa aina puoliväliin harrastettiin. (Rakastanki kaikkia tyylejä aina 1920-luvulta lähtien 1960-luvulle saakka. 1970-luku pilasi kaiken.)
Mikä on minun tuntomerkkini? - Punainen huulipuna. En tiedä, mitä tehdä, kun tuo nykyinen huulipunani loppuu, sillä en kuollaksenikaan muista, mistä ostin sen. Enkä todellakaan voi ostaa toisen sävyistä huulipunaa, sillä se sävy on jo minun. Samoin kuten eräät vintagekorkokenkäni. Rakastan niiden kopinaa, kun kävelen niillä. Enkä ole minä ilman niitä minun jaloissani tai kaapissani.
Korut myös, eräs kellokoru erityisemmin. Sain sen isosiskoltani ja hänen kihlatultaan synttärilahjaksi (jo kauan ennen kuin kellokorut olivat cooleja) ja vaikka se on nyt jo hieman rikki, se on silti minulle rakas ja minun tuntomerkkejäni. Mutta ehkä suurin tuntomerkkini on hymy. Hymy (niin oudolta kuin saattaakin kuulostaa) on mielestäni hyvin suuri osa tyyliä. Kenellekään ei ole täysin identtistä hymyä kanssasi ja oma hymy sopii kasvoillesi kuin valettu. Plus hymy nostaa itseluottamusta ja mielialaa. (Kokeilkaa vaikka, jos ette usko.)
Niin. Ei kai tässä sen enempää nyt ollutkaan sanottavaa, ei mieleeni ainakaan tule mitään. Lempiväriä kun minulla ei ole. (Monet luulevat mustan olevan lempivärini, koska käytän sitä niin paljon. Mustaa käytän koska se on
hyvä ja
käytännöllinen väri.) Mutta tosiaan, jeps, ei mulla sen enempää ole tällä kerralla sanottavaa. x
[in English]
So I asked from the people I know if anyone would be interested to read about my style and fashionistas. To my surprise, there was a quite many interested, so I might be having a problem if I don't write this. I decided to do this thing as soon as possible so it won't bother me. And here we are.
I wondered a very long time how should I present my style icons. There was so many ideas of collages and what if I just put normal photos - or maybe even a slideshow! The final division was a video which is a slideshow, because it doesn't just show my style icons: it also shows a bit of my music taste. But the music was the hardest part... What song would portray my style? But luckily I succeed (at least I think so) very well. (Video is below all of the text)
But my style (of course) isn't just about what my idols wear. It's also about renaissance and rococo are super beloved in this style of mine so of course they affect. There is no doubt I wouldn't desperately make them visible in my wardrobe. But well, at the same time I have this girlishness (
tries to be at least), I'm still that boyish girl who wants to throw her dresses to rubbish pin and wear a suit. It's a luck that I love vintage and retro, because women's of 20's have a example of how to mix girlishness and boyishness. So I can't lie: my style is a bit wannabe vintage. Or well, maybe the right word to describe my style is "
a paradox" because I just can't figure out what is the main point of my style. (and if you want to see a photo of my style, please scroll down.)
Okay, so now you know what is my ideal style in theory. Maybe I should tell you how it is in practise...
Sadly I wear very much jeans. I have got so many wonderful skirts and dresses but still I usely wear tight black jeans. Okay well, tight black jeans are very near to perfect, but I would like to wear simple trousers made of cotton of something like that. Like a kind of suit's trousers. I demand to be given a part of that naughty boyish girl's style which was popular in the 20th century's beginning. (To be honest I love all the styles from the 20's to 60's. 70's ruined everything.)
What's my
the thing - Lady red lipstick. I don't know what to do when that lipstick I am using now it's now longer useable because I just can't remember where I bought it. And I'm
so not going to wear a different colour, because lady red is my colour. Also I have this "mine" thing with one of my shoes which are brown vintage high heels. I just love the noise they make when I walk. I'm not me without owning them.
Jewelry too! This one clock necklace of mine. My big sister and her fiancé gave it to me as a birthday present (it happened before the clock necklaces were cool in everyone's opinion) and even it is a bit broken already, it's still precious to my and one of my
the things. But to be honest, the best of my the things is my smile. In my opinion, smiles (yeah it may sound odd) are a great part of one's style. No one has an identical smile with you and your smile fits perfectly to you. Plus smiles also lifts up your confidence and mood (You can try if you don't believe me!)
Yeah. I think I have nothing more to say. I don't have a favourite colour so I can't tell you abou that (A few people tend to think my favourite colour is black because I wear it so much. But it's not. I wear black it's a great and useful colour.) BUT YEAH, that's all what I have got to say at this time. x
#nolari
#smatt #nolari
