Luukut 1 - 3

Okei, jos vain aloitetaan sillä faktalla taas, että olen jokseenkin idioottimainen ja unohtelevainen? Ja että feilasin taas jotain?

Minulla oli tarkoituksena aloittaa tänne sellainen joulukalenteri, jossa selostan kaikkea, mikä ei kiinnosta yhtään ketään hevonpaskan vertaa.

Hehe. Epäonnistuin.

MUTTA kokeilen uudelleen. (Anteeksi.)

Mietin aika kauan sitä, minkälaisen joulukalenterin haluaisin. Tietenkin haluaisin sen kuvastavan minua. Haluaisin, että siinä on jotain ajankohtaista. Jotakin uniikkia. Päätin, että jokaiselle luukulle tulee teemansa, joka on kytköksissä minun päiväni tapahtumiin. Jokainen luukku tulee sisältämään myös joko kuvan tai YouTube-linkin. Joulukalenteri on suomalainen, eli se on aikavälillä 1. - 24.12. Jouluaattona on; yllätys yllätys, jotain hirmuisen yllättävää.

Ensimmäinen luukku

Päivän teemana oli uudet asiat. Tapasin lauantaina valtavan paljon uusia ihmisiä, joihin tutustuin sunnuntaina paremmin. Lisäksi kehittelin uuden varieetin keksitaikinastani. Uudet asiat on mukavia. Ja jouluun liittyy olennaisesti uudet asiat, kun lähtee tarkemmin ajattelemaan. Esim. lahjat, muistot ja ehkä hyvin mysteerisin keinoin jopa uusi vuosikin.

Ja teemaaa sivuuttaen linkkaan tänne vanhan suosikkijoululauluni. Ehkä tänä vuonna löydän uuden.

Toinen luukku

Hmm. Toisena päivänä joulukuuta teema oli erittäin varmasti suru. Minulla oli maanantaina tosiaan jonkinlainen mental breakdown, jota muutama ihmistä sai sitten epäonnisesti todistaa. Jotenka valitsin kyseisen asian siis teemaksi. Kovin joulutunnelmaa nostattavaa, kyllä.

Joululle tosin luonnollista ja jopa olennaista. Tapettiinhan jouluna poikalapsia ne rapiat 2000 vuotta sitten. Ja kaikki tämä koska ihmisen vallanhimo. Jos jokin, niin mokoma käytös se vasta surullista onkin. Ja suomalainen joulu se vasta masentava onkin! Ulkona on pimeää ja edes lumen tulosta ei tiedä edes Pekka Pouta. Sen lisäksi kuka tahansa, joka suomalaisia joululauluja on kuunnellut, voi sanoa, ettei niissä kyllä ole tippaakaan sitä samaa iloa kuin esimerkiksi amerikkalaisissa joululauluissa.

Mutta miten vain. Koska suomalainen joulumelankolia on minulle tyypillinen piirre, on minun aivan pakko linkata tänne surullisin joululaulu, jonka olen koskaan kuullut. (Ehkä jopa surullisin jonka tulen koskaan kuulemaan.)

Kolmas luukku

Righty righty. Täksi päiväksi saisin niin monta teemaa, etten osaa totuudenmukaisesti valita yhtäkään. Tai no, pakkohan minun on valita, joten valitsen helpoimman. Dramaattisuus. Se joka tulee väittämään, ettei joulussa ole yhtään dramaattisuutta, saa miettiä hetken uudelleen ja väittää sitten samaa. Jos vain pystyy. Epäilen.

Dramaattisuus. Joulu on kovinkin dramaattinen. Kaikki ne poikalasten murhaamiset ja synnytysdraamat. Ja sitten herraisä, tulee vielä enkeleitä. Ja jos nykyajan modernia joulua mietitään, niin siinä vasta draamaa piisaa! Valmistelukiireet ja sukuriidat. Lapset huutavat huonoille lahjoille ja vanha mies tulee jakamaan namusia kilteille lapsille ja hipelöimään tuhmien lasten pyllynposkia piiskalla. En tiedä, mutta minun mielestäni se kuulostaa liiankin paljon joltain kieroutuneelta saippuasarjalta. Pelkäänpä, että ainoa asia mikä on kieroutunut, on minun mieleni...

Dramaattisuuden vuoksi minun on pakko laittaa tällä kertaa jotain hyvinkin repäisevää ja dramaattista.

Ja koska dramaattisempaa eikä jouluisempaa ei löydy kuin Walking in the Air (skotlantilainen aksentti ♥☆), minun on aivan pakko linkata sekin vielä tähän samaan syssyyn.