OOOOWEEEOOOOO OOOWEEOOO DUNDUNDUNDUN

VAROITUS! Tämä päivitys EI liity mihinkään tärkeään. Se on täynnä idiotismia. Lue omalla vastuulla. Blogi ei vastaa saaduista traumoista.

WARNING! Sorry, this entry is only in Finnish because I was lazy little dalek and h8ters gonna h8. YOLO SWAG.

Je, eli tosiaan, minulla kun on ollut vähän pikkuisen stressaava viikko ja aika paha mieli tässä parisen viikkoa sattuneista syistä, niin päätin sitten piristää itseni tekemällä blogikirjoituksen minun mielestäni mukavista asioista. Tämä on ehkä tähän mennessä henkilökohtaisin blogimerkintäni, joten älkää ihmetelkö jos homma menee vähän... epäkorrektiksi ja epäkohteliaaksi. Senhän jo blogimerkinnän nimi kertoo aika selkeästi. (Ja tanssiva banskubensku.) (Se muuten on mun toteemieläin!)

Krhm, eli juu. Aloitetaan vaikkapa lemppariasioista! Laitan tähän mun lempibiisit atm. Niitä on aika liikaa, mutta hmm 

• Empire of the Sun: Old Flavours

Halusin laittaa tämän live-version, koska a) tämä on aivan mielettömän fancy, b) eikö vaihtoehto a jo riitä syyksi?

• David Bowie: Life on Mars

Je, nyt kaikki varmaan tajuaa erään pienen seikan siitä, mistä blogini nimen idea on lähtenyt kulkemaan. Joka tapauksessa, tämä kappale on vain niin täydellinen. Se piristää joka kerta, kun sen kuulee.

• Loboda: Mishka

....tästä ei varmaan tarvitse kysyä?

HMM mitä sitten! Puhutaan hetki jännistä asioista jännästi!

a) Olen teeaddikti. Juon sitä ihan liikaa ihan turhien asioiden takia. Esim. kun muut syö tunteisiinsa, minä juon teetä. Tosin kai tee on aina parempi vaihtoehto kuin alkoholi?

b) Olen aina ollut friikki. Esim. lapsena leikin kivillä. Lajittelin niitä etc.

c) Kaikista suurin unelmani on halata Benedict Cumberbatchia. Toisiksi suurin unelmani on olla niin rikas, että voisi vain laiskotella.

d) Olen nolari.

OKEI JEE. Nyt seuraavaan aiheeseen, joka on dundundunduuu... Yhdestoista Tohtori. Se on jotenkin niin luttana.

Ja okei, nyt lopetan syytämästä tänne jotain turhaa kökkö, joka kinostaa ihan 5/5 69%. Mutta je, toivottavasti kaikilla on aivan mielettömän ihana viikonloppu! Itselläni viikonloppu menee siihen, että pakkailen tavaroitani muuttolaatikkoon ja käyn serkkuni kakkukesteillä. Aika söpöä! MUTTA HEI HEI. Spämmin muutaman Benedictin vielä. Ihan vaan koska voin tehdä niin. Ja koska kaikilla oli uunnitelmissa lurtsata hunajaa Benedictin yltiösöpöydelle, eikös? Kyllä mä tiedän, että oli. Ja jos ei ollut, niin nyt ainakin on.

Mäkin rakastan teitä eheh eheh eheh.... Nöyy ei saa lyödä D:

Tyylikäs tapaus | A Study in Style

[suomeksi]

Kysyin tässä tutuiltani, kuinka moni heistä olisi kiinnostunut lukemaan blogipäivitystä tyylistäni pukeutua ja siitä ketkä ovat minut henkilökohtaiset fashionistani. Kiinnostuneita oli yllättävän paljon, joten taidan olla liemessä, jos en tätä nyt kirjoita ja julkaise. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja koota kaiken kasaan mahdollisimman nopeasti ja tarkasti.

Mietin kauan sitä muotoa, miten esittelisin tyyli-ikonini. Mielessäni parveili ideoita kollaaseista ja vain normaaleista ja siisteistä kuvista videoihin ja kuvaesityksiin. Päädyin kuvaesitysvideoon, sillä siinä ei ainoastaan yhdisty tyyli-ikonini vaan myöskin osa musiikista mitä kuuntelen. Musiikki oli ehkä kaikista vaikein valinta. Mikä kappale olisi juuri sellainen, joka kuvastaisi pukeutumistyyliäni. Onnekseni onnistuin mielestäni tehtävässäni oikein hyvin. (Video on sitten aivan kaiken tekstin alapuolella.)

Vaan tyylini (tietenkään) ei koostu vain siitä, minkälaisia vaikutteita otan ihailun kohteiltani, vaan myös erilaiset taiteen aikakaudet ja musiikkikin vaikuttaa. Esim renessanssi ja rokokoo ovat yltiösuuria rakkauden kohteitani, joita sitten yritänkin epätoivoisesti ujuttaa pukeutumiseeni. Samalla kun mekot ja tyttömäisyys on pukeutumiseni valttikortti (tai ainakin yrittää olla), on minussa se poikatyttöpuoli, joka haluaa heittää mekot mäkeen ja pukeutua pukuun. Onneksi rakastan vintagea sekä retroa, sillä 1920-luvun naisilla on esimerkki siitä, miten voin yhdistää poikamaisuuden ja tyttömäisyyden. En voi siis valehdella siitä, etteikö tyylini kallistuisi mukavintagen puolelle. Ehkä tyyliäni kuvaa parhaiten sana paradoksi, sillä itse en ainakaan ole saanut minkäänlaista selkeyttä siitä, mikä on tyylini ydin. (esimerkkikuva kaiken tekstin alapuolella.)

Okei, nyt tiedätte millainen on ideaali tyylini teoriassa. Ehkä pitäisi kertoa teille, miten se tapahtuu käytännössä...
Käytän surullisen paljon  farkkuja. Se on totta. Minulla on monen monta ihanaa hametta ja mekkoa, mutta silti käytän yleisesti tiukkoja, mustia farkkuja. Hyvä on, mustat ja tiukat farkut ovat jokin täydellisyys, mutta haluaisin silti vaihteeksi pukea puvun housuja tai jonkinlaisia kangashousuja. Vaadin saada itselleni pienen osan siitä tuhmasta poikatyöttilystä, jota 1900-luvun alussa aina puoliväliin harrastettiin. (Rakastanki kaikkia tyylejä aina 1920-luvulta lähtien 1960-luvulle saakka. 1970-luku pilasi kaiken.)

Mikä on minun tuntomerkkini? - Punainen huulipuna. En tiedä, mitä tehdä, kun tuo nykyinen huulipunani loppuu, sillä en kuollaksenikaan muista, mistä ostin sen. Enkä todellakaan voi ostaa toisen sävyistä huulipunaa, sillä se sävy on jo minun. Samoin kuten eräät vintagekorkokenkäni. Rakastan niiden kopinaa, kun kävelen niillä. Enkä ole minä ilman niitä minun jaloissani tai kaapissani.
Korut myös, eräs kellokoru erityisemmin. Sain sen isosiskoltani ja hänen kihlatultaan synttärilahjaksi (jo kauan ennen kuin kellokorut olivat cooleja) ja vaikka se on nyt jo hieman rikki, se on silti minulle rakas ja minun tuntomerkkejäni. Mutta ehkä suurin tuntomerkkini on hymy. Hymy (niin oudolta kuin saattaakin kuulostaa) on mielestäni hyvin suuri osa tyyliä. Kenellekään ei ole täysin identtistä hymyä kanssasi ja oma hymy sopii kasvoillesi kuin valettu. Plus hymy nostaa itseluottamusta ja mielialaa. (Kokeilkaa vaikka, jos ette usko.)

Niin. Ei kai tässä sen enempää nyt ollutkaan sanottavaa, ei mieleeni ainakaan tule mitään. Lempiväriä kun minulla ei ole. (Monet luulevat mustan olevan lempivärini, koska käytän sitä niin paljon. Mustaa käytän koska se on hyvä ja käytännöllinen väri.) Mutta tosiaan, jeps, ei mulla sen enempää ole tällä kerralla sanottavaa. x

[in English]

So I asked from the people I know if anyone would be interested to read about my style and fashionistas. To my surprise, there was a quite many interested, so I might be having a problem if I don't write this. I decided to do this thing as soon as possible so it won't bother me. And here we are.

I wondered a very long time how should I present my style icons. There was so many ideas of collages and what if I just put normal photos - or maybe even a slideshow! The final division was a video which is a slideshow, because it doesn't just show my style icons: it also shows a bit of my music taste. But the music was the hardest part... What song would portray my style? But luckily I succeed (at least I think so) very well. (Video is below all of the text)

But my style (of course) isn't just about what my idols wear. It's also about renaissance and rococo are super beloved in this style of mine so of course they affect. There is no doubt I wouldn't desperately make them visible in my wardrobe. But well, at the same time I have this girlishness (tries to be at least), I'm still that boyish girl who wants to throw her dresses to rubbish pin and wear a suit. It's a luck that I love vintage and retro, because women's of 20's have a example of how to mix girlishness and boyishness. So I can't lie: my style is a bit wannabe vintage. Or well, maybe the right word to describe my style is "a paradox" because I just can't figure out what is the main point of my style. (and if you want to see a photo of my style, please scroll down.)

Okay, so now you know what is my ideal style in theory. Maybe I should tell you how it is in practise...
Sadly I wear very much jeans. I have got so many wonderful skirts and dresses but still I usely wear tight black jeans. Okay well, tight black jeans are very near to perfect, but I would like to wear simple trousers made of cotton of something like that. Like a kind of suit's trousers. I demand to be given a part of that naughty boyish girl's style which was popular in the 20th century's beginning. (To be honest I love all the styles from the 20's to 60's. 70's ruined everything.)

What's my the thing - Lady red lipstick. I don't know what to do when that lipstick I am using now it's now longer useable because I just can't remember where I bought it. And I'm so not going to wear a different colour, because lady red is my colour. Also I have this "mine" thing with one of my shoes which are brown vintage high heels. I just love the noise they make when I walk. I'm not me without owning them.
Jewelry too! This one clock necklace of mine. My big sister and her fiancé gave it to me as a birthday present (it happened before the clock necklaces were cool in everyone's opinion) and even it is a bit broken already, it's still precious to my and one of my the things. But to be honest, the best of my the things is my smile. In my opinion, smiles (yeah it may sound odd) are a great part of one's style. No one has an identical smile with you and your smile fits perfectly to you. Plus smiles also lifts up your confidence and mood (You can try if you don't believe me!)

Yeah. I think I have nothing more to say. I don't have a favourite colour so I can't tell you abou that (A few people tend to think my favourite colour is black because I wear it so much. But it's not. I wear black it's a great and useful colour.) BUT YEAH, that's all what I have got to say at this time. x

#nolari

#smatt #nolari

Gallifrey

You know your life is perfect when sky looks like Gallifrey's for a moment. I don't think this needs any longer or more specific caption. But yeah. I love sunsets and I love Helsinki.

 All the pictures (c) me

Tervetuloa, istu toki alas ja ota kuppi teetä | Welcome, please sit down and have a cup of tea

[suomeksi]

Joten, hello sweeties!

Tämä on blogini. Tai no oikeastaan uusi blogini, koska kaikki edelliset blogini ovat menneet jollain tavalla päin prinkkalaa. No, eivät ihan päin prinkkalaa. Olen vain unohtanut ne aina joksikin aikaa ja kun olen löytänyt ne uudelleen, olen sitten jo kasvanutkin henkisesti niin paljon, ettei oma ajatusmaailma ja blogien ajatusmaailma täsmää enää. Vähän vaikeaahan siinä on sitten alkaa jatkamaan niitä. (Ja joo no, kun sanon kasvanut henkisesti, se tarkoittaa ennemminkin sitä, että on vaan muuttunut jollain tapaa.)

Ja silti tässä minä olen, aloittamassa taas uutta blogia asioista, joista minulla oli tapana blogata aiemminkin. Mikä on muuttunut? Annan teille helpon vastauksen: ei mikään. Okei, ehkä jokin on muuttunut. Elämäni on muuttumassa nopeasti ja radikaalisti näinä aikoina: olen muuttamassa omaan asuntooni 2-3 viikon sisällä ja se on kauhistuttavaa. Ja samalla se on hyvä muutos, sellainen muutos, josta olen haaveillut siitä asti, kun olin kymmenenvuotias. Ja niin. Halusin blogata asioista jotka tapahtuvat minulle (lisää tähän hiljainen "nothing happens to me"). Vähän niin kuin päiväkirjaan, tai jonkinlaiseen lokikirjaan, koska lokikirjat ovat cooleja.
Mutta koska en ole koskaan onnistunut pitämään päiväkirjaa, tai edes blogia, haluan yrittää uudelleen.

Okei, siirrytään tähän "kukas hitto sää olet" -osioon. Ja tämähän on hyvin tärkeä osio, koska Blogger profiilini ei kerro lainkaan mitään. Joten... Kuka olen? - Bloggaaja, - Bloggaaja Kuka? - Aivan juurikin näin

[x] whovianin pystyy tunnistamaan tämän tavasta puhua ja nörttijutuista.
[x] taasen, myös sherlockianin pystyy tunnistamaan tämän tavasta puhua - ja yrityksistä olla looginen.

Mutta takaisin esittelyyn! Nimeni on Meimi, taiteilijanimeni on Amy, olen miltei seitsemäntoistavuotias ja olen kotoisin Suomesta. Asun Helsingissä ja olen nörtti. Harrastukseni ovat kirjoittaminen, lukeminen, TV-sarjojen ja elokuvien katsomine & kaikenlainen fanityttöily. Minä myös rakastan taidetta ja arkkitehtuuria. Pidän leipomisesta ja ruoanlaitosta, mutta olen hyvin nirso.
Haluaisin olla käsikirjoittaja ja näyttelijä, ja annas kun kerron teille, minähän jokin kaunis päivä olen käsikirjoittaja ja näyttelijä.

NII-IIN. Enpä tiedä, mitä enää kertoa teille. Minusta tuntuu siltä, että olen sanonut jo kaiken, millä voisi olla merkitystä. Taidan siis lopettaa tältä erää. Mutta älkää huoliko, kirjoitan kyllä lähipäivinä uuden blogikirjoituksen!

-----------

[in English]


So, hello sweeties!

This is my blog. Or, well, my new blog because my previous ones had all gone wrong. Well, not wrong. I just forgot them for a while and when I found them again, I had already grown up so much that my blogs were too different from my life in those days I found them. I just couldn't continue them. (Well,when I say grow up, it's more like I had changed so much.)

And yet, here I am again, starting a new blog about just the same things I used to blog about.  What's so different this time? I will give you an easy answer: nothing. Okay, maybe there is. My life is changing rapidly and radically nowadays: I'm moving to my own flat in two or three weeks and it's terrifying. But also it's a great change, the change I have been dreaming of since I was ten. And yeah. I wanted to blog about things that happen to me (silent "nothing happens to me" here). Like a diary, or a journal, because journals are cool.
But because I have never actually succeed to keep a diary, or not even a blog, I want to try again.

Okay, let's continue with this "who the heck are you" -part. And this is a very important part because my Blogger profile tells you nothing whatsoever. So.... Who am I? A blogger - blogger who? - Exactly.

[x] you can identify a whovian by their manner of speaking and geeky things.
[x] you can also identify a sherlockian by manner of speaking - and tries to be logical.

But back to introduction! My name is Meimi, my artist name is Amy, I'm almost sewenteen years old and I'm from Finland. I live in Helsinki and I'm a geek. My hobbies are writing, reading, watching TV-series and movies & all kind of fangirling. I also love art and architecture. I like baking and cooking, but I'm very picky. I want to be a scriptwriter and an actor, and let me tell you, I will be a scriptwriter and an actor someday.

SO. I don't know what to tell you anymore. It feels like I had said already everything which might matter. Guess I'm off then for this time. But don't worry, I'll be writing new entry soon!